Tutustu luontoon lasten kanssa

Elokuvaohjaajasta erä- ja luonto-oppaaksi – nykyään Jonas työskentelee täysipäiväsesti ulkoilun parissa ja on tehnyt metsistä itselleen uuden toimiston.

­– Asuin kaupungissa ja työskentelin elokuvaohjaajana. Olin kaikesta hyvin varma, mutta samalla hieman hukassa, niin elämässäni kuin myös yleisestikin maailmassa. Kun poikani Otto syntyi, pidin pitkän vanhempainvapaan ja tuolloin tavoitteenani oli käydä jokaisessa luontokohteessa Tukholmassa, niitä on noin 330. Aivan uskomaton maailman avautui silmieni edessä! Minusta ja perheestäni tuntui hyvältä viettää aikaa ulkona ja lisäksi lähennyimme toisiamme. Silloin tiesin, että tätä haluan tehdä elämässäni.

Ja nyt olet tehnyt harrastuksesta täysipäiväisen työn?

– Kyllä! Nyt haluan tuoda ulkoilua tutuksi ryhmille ja ihmisille, jotka eivät ehkä muutoin löydä tietä luonnon pariin. Itseasiassa ulkoilu luonnossa on todella halpa harrastus. Esimerkiksi ulkoiluvaatteita voi ostaa myös käytettynä uusien kalliiden sijaan. Työssäni haluan ennen kaikkea tuoda esille, että ulkoilu ja liikkuminen luonnossa on helppoa, hauskaa ja rentouttavaa. Lisäksi, kun lapset tutustuvat luontoon jo nuorena, he ovat entistä kiinnostuneempia pitämään ympäristöstä huolta myös vanhempana.

Jonas on myös perustanut Studiefrämjandets Utepappor -yhteisön, jossa ulkoillaan ja keskustellaan isien roolista.

- Sain idean ryhmästä, kun olin kotona Oton kanssa. Facebook-ryhmien kautta tutustuin saman henkisiin ihmisiin, jotka halusivat myös ulkoilla enemmän luonnossa. Nämä kävelyretket muuttuivat eräänlaisiksi opintopiireiksi, joissa keskustelimme muun muassa millaisia isiä haluamme olla ja mitä arvoja haluamme välittää eteenpäin lapsillemme. Näihin ajatuksiin perustuu myös Utepappor-kurssi. Moni ystävystyy kurssin aikana muiden kurssilaisten kanssa ja jatkavat siten ajanviettoa yhdessä kurssin jälkeenkin.

Millaiset ulkoiluaktiviteetit sopivat mielestäsi parhaiten lapsille?

- Tärkeintä on pitää mielessä, että lapset haluavat harvoin vain kävellä. Lapset nauttivat leikkimisestä ja paikallaanolosta. Retken aluksi annan lasten hieman niin sanotusti kyllästyä, sillä yleensä pienen hetken jälkeen he keksivät ja löytävät paljon upeita asioita luonnosta. Lapsi ei välttämättä ymmärrä moniakaan asioita, joita me aikuiset teemme ihan joka päivä, mutta luonnossa asioiden tekeminen yhdessä on helppoa. Kesällä olemme esimerkiksi poimineet ja syöneet mustikoita. Lapset ymmärtävät helposti mistä siinä on kyse. Tutustumme ympäristöön ja teemme löytöjä yhdessä.

Mitä kannattaa pakata mukaan?

- Ehdottomasti makuualusta, se on paljon parempi kuin pieni istuintyyny tai -alusta. Makuualustalla voi istua lähekkäin ja siten kylmäkin pysyy loitolla. Jonkinlainen sadesuoja on myös hyvä ottaa mukaan. Luonnossa voi toki rakentaa myös helpon majan. Mukaan kannattaa silloin ottaa makuupussin. Me makoilemme joskus metsässä tai kodassa ja saatamme nukkuakin muutaman tunnin keskellä päivää. Näin lapsi tottuu nukkumaan ulkona ja viettämään öitä teltassa.

Miten lapsi kannattaa pukea koko päivän mittaiselle luontoretkelle?

- On oikeastaan kaksi tapaa. Perinteisempi on villakerrasto alle, sitten välikerros (esimerkiksi fleece- tai villapaita) ja lopuksi päälle kuorivaatteet. Tai sitten vain villakerrasto ja sen päälle kuorivaatteet – näin useimmat aikuiset pukeutuvat ulkoillessaan. Kun istahtaa paikalleen kuorivaatteen päälle on hyvä pukea vielä lämmittävä kerros, vaate tai paksu viltti. Tällöin luonnossa voi liikkua, vaikka niinkin, että hikoilee, mutta pysähtyessä tauolle ei tule kuitenkaan kylmä. Tärkeintä on, että lasten on helppo liikkua vaatteissa. Pienet lapset, jotka eivät liiku niin paljon saattavat tarvita enemmän vaatekerroksia, kun sitten taas vanhempi lapsi saattaa pärjätä vain kahdella vaatekerroksella. Kaikki riippuu pitkälti siitä, miten paljon lapsi liikkuu luonnossa.

Entä millaiset jalkineet ovat hyvät?

- Kumisaappaat toimivat melkeinpä koko talven, kun saappaan sisälle pukee päälle vielä villasukan. Näin jalat pysyvät kuivina ja lämpiminä.

Yhden virheen Jonas on kerran tehnyt – pakannut liian vähän ruokaa mukaan.

- Ruokaa kannattaa pakata mukaan jopa liikaa! Kerran otin mukaan meille leivät lounaaksi ja banaaneja välipalaksi. Söimme kaikki eväät jo ennen itse lounasaikaa.

Lopuksi, mistä kannattaa aloittaa, jos ulkoilu luonnossa ei ole tuttua?

- Kannustan yleensä alkuun menemään lähimetsään ilman lastenvaunuja ja etsimään sieltä niin sanotun ”oman paikan”. Se voi olla esimerkiksi salainen paikka polkujen välissä, johon voi rakentaa majan tai jossa voi vain syödä eväitä. Toki voi myös aloittaa niinkin, että leiriytyy ensin kotona. Itse olen telttaillut olohuoneessamme, Jonas kertoo.

Kuva: Jonas Westbom